Siirry pääsisältöön

Tekstit

Videot

Mustavalkoista ja mennyttä

Katselin tossa jotain vanhoja valokuvia joissa olin muka paremmassa kunnossa. Olinko sittenkään?  Mulla on tosi usein sellainen tunne, kuin ne parhaat päivät olisi jo eletty. Vitsi miten valheellinen tunne, mutta siellä se on tiukasti. Olenko koskaan aidosti tyytyväinen juuri tähän hetkeen? Kyllä varmaan välillä.. Ainakin toissapäivänä olin, mutta tarvitseeko aina olla. Eikö joskus ole ihan OK, jos on vaan ihan paskana ja maansa myynyt.  Eihän kukaan meistä voi olla kokoajan pirteä, positiivinen ja toivoa täynnä. Kamalan raskasta.  Toisinaan kaikki on tasapaksua ja tuntuu, että mikään ei tunnu miltään. Toisinaan jokainen pieni asia tuntuu vatsassa asti, aistit on jotenkin yliaktiiviset ja kaikki on tärkeää. Siis ihan kaikki. Tunnen jokaisen kaverin ja sukulaisenkin tunteet potenssiin kymmenen.  Mä en kyllä pidä tasaisuudesta, mutta toisaalta juuri siihen pyrin. Onko vähän ristiriitaista...Tarvitsen korkeita huippuja jotta tunnen eläväni. (onnistumisia, itsensä haastamista, epämukavuusa

Viimeisimmät blogitekstit

Tupakointi ja keuhkot

Astma ja hoitoväsymys

Sairauttaan ei pitäisi joutua todistelemaan

Astman hoito, tärkeimmät seikat

Vaihtelevuus

Hyvä päivä

Kuntoutuminen astman pahenemisvaiheesta